Primera semana
Viis päivää sit tuli kuluneeks viikko siitä, kun saavuin Meksikoon. Tän viikon aikana on kerennyt jo tapahtua yhtä sun toista ja jet lagkin alkaa nyt pikkuhiljaa jo rauhottumaan. Mie oon tän viikon aikana nauranu vatsani pohjasta, itkenyt ikävää, nähnyt upeita paikkoja, saanut paljon uusia kavereita ja syönyt paljon meksikolaista ruokaa, mikä on niin hyvää!! Ennen vaihtovuotta esim. stressasin paljon miun ruokavalion suhteen, koska en syö ollenkaan lihaa mutta tääl on aina löytynyt miulle tosi hyviä kasvisvaihtoehtoja!
Miun on edelleenkin välillä vaikeeta uskoa et mie oon vihdoin täällä, elämässä kenties elämäni ikimuistosinta vuotta ja tää hetki on oikeesti nyt käsillä. Mut nyt ite asiaan, mitä tän viikon aikana on tapahtunut?
Miun seikkailu alko Helsinki-Vantaan lentokentältä 4.8. Miulla nousee karvat pystyyn, kun mietinkin sitä hyvästelytilannetta. Ei, se oli jotain ihan hirveetä. Mie ja äiti itkettiin silmät päästämme ja oli miun isä ja velikin vähän haikeina. Tuntu kummalliselta kääntyä katsomaan taakse turvatarkastuksessa ja miettiä, et tää hetki on nyt oikeesti käsillä. Tässä mie oon. Muuttamas yksin maailman toiselle puolelle 10-11 kuukaudeks. Pienen odottelun jälkeen Veera, toinen vaihtari Suomesta jonka kanssa lensin Meksikoon, löys miut ja parin tunnin päästä istuttiin jo Madridiin vievässä koneessa valmiina alottamaan meidän unelmien vuosi.
Madridissa tehtiin välilasku ja syötiin jotain ja sit meillä oli parin tunnin vaihto ennen Mexico Cityyn lähtevän koneen nousua. Madrid-Meksiko City väli oli melko kaoottinen, sillä miuta koski jalkoihin, en saanut nukuttua kun ehkä tunnin ja Veerakin istu toisella puolella konetta ja se oli niin täys ettei kehdattu kysyä keneltäkään oltaisko voitu vaihtaa paikkoja.
Saavuttiin Meksiko Cityyn lauantaina klo 3:40 Meksikon aikaa. Pikasen tullikierroksen jälkeen löydettiin meidän hostperheet, jonka jälkeen Veera hävis jonnekkin ja sen jälkeen sitä ei sit enää näkynytkään! Miun hostperheeseen kuuluu ihanat isä, äiti, koira Ramona ja sisko Camila, joka on kans 17 ja lähti viikko miun saapumisen jälkeen Saksaan omalle vaihtovuodelleen. Miun perhe on ihana, ja puhutaan tosi avoimesti kaikista asioista kotona.
Ensimmäinen päivä vietettiin Meksiko Cityssä isän tuttavan asunnossa keskustassa, josta oli hulppeet suurkaupunkinäkymät Meksiko Cityn ylle. Vuoretkin näkyi!
Ensimmäisenä aamuna käytiin pyörähtämässä kirkossa Victoria-nimisen pikkutytön kastajaisissa, jonka jälkeen pyörähdettiin kastejuhliin, jotka oli sellaset tyypilliset Meksikolaiset juhlat missä bändi soitti, ihmiset söi ja tanssi. Meillä oli tosi kivaa! Illalla ajettiin Pachucaan, jossa tuun asumaan tän vuoden. Tää kaupunki on niin kaunis! Melkein mistä tahansa näkyy vuoret kaukaisuudessa, täällä on värikästä ja nättejä, monivärisiä taloja ja ihmiset on niin ystävällisiä!
Kolmantena päivänä alotin koulun. Ensin meidän piti mennä äidin kanssa vaan vierailulle kouluun, mut sit miut otettiinkin sinne sisään heti ekana päivänä. Tää koulu on sellanen U-kirjaimen muotoon aukeava tyypillinen Meksikolainen lukio, missä ei oo ollenkaan sisäkäytäviä vaan luokista mennään suoraan ulos. Yleensä tuntejen aikana ovet ja ikkunat pidetään kokonaan auki, joten välillä tuntuu siltä, kun opiskelis melkein ulkona. Ekana päivänä sain heti paljon kavereita ja kaks kysytyintä kysymystä mitä oon nyt viikon aikana saanut vastailla on "miten opit puhumaan noin hyvin espanjaa?" ja "mistä olet kotoisin?" Alan jo pikkuhiljaa kyllästymään antamaan ihmisille samat vastaukset, mutta ymmärrän kyllä heidän pohdiskelunsa. Tää on yksityiskoulu, joten meillä ei oo koulupukuja, josta olin vähän harmissaan aluksi. Oon saanut nyt vähän päälle viikon aikana hirveesti kavereita, joista parhaimmat on miun luokan kaveriporukka, johon kuuluu n. 10 ihmistä ja johon miekin nyt kuulun ja rinnakkaisluokan Valeria ja Lilia, jonka kanssa miulla on samat yhteiskuntaopin, sosiologian ja ranskan tunnit. Meillä on jo paljon suunnitelmia täks viikonlopuks ja en malta odottaa perjantaita!
Välillä miuta aina yllättää, kun joku, ketä en olevinaan koskaan oo ennen tavannut tulee puhumaan miulle käytävällä tuttavallisesti tietäen kyllä, kuka mie oon ja mistä asioista tykkään. Miusta se on jotenkin tosi hauskaa ja vähän huvittavaakin!
Yks oppitunti täällä kestää tunti 45min, mikä tuntuu välillä vähän pitkältä ajalta istua. Miun lempiaineet on ranska (jota en muuten ikinä ennen ollut opiskellut ennen tänne tuloa), sosiologia, yhteiskuntaoppi, Meksiko ja sen kirjallisuus (vastaa äidinkieltä) ja ehdottomat inhokit matikka ja fysiikka. Biologiakin on välillä ihan mielenkiintosta, mut en silti laske sitä miun suosikiks.
Ekalla viikolla miuta kiidätettiin tutustumassa sukulaisiin ja tuttaviin ja päädyttiin molempien isovanhempien luo. Ensimmäisten isovanhempien luona n. 25 ihmistä jututti miuta, söin tosi hyviä kasvistacoja ja kakkua. Niillä oli myös kaks ihanaa koiraa! (rakastan eläimiä.) Juhlittiin yhden sukulaisen synttäreitä ja Camilan lähtöä. Seuraavana päivänä mentiin toisille isovanhemmille, joilla oli myös söpö koira, se pelkäs vaan vähän uusia ihmisiä. Tapasin miun toiset isovanhemmat, jotka oli matkustanut ympäri maailmaa ja käynyt myös kaks kertaa Suomessa! Sit ne soitti Finlandia-hymniä ja isoisä ties Helsingin arkkitehtuurista enemmän kun mie ikinä.
Viimeviikon keskiviikkona meillä oli myös ensimmäinen Rotary-tapaaminen! Ihmiset siellä oli niin ihania ja ystävällisiä, juteltiin ja vaihdettiin poskisuudelmia, Camila ja toinen Pachucasta lähtevä vaihto-oppilas esitteli itsensä ja kerto vähän tuntemuksistaan alkaavaa vaihtovuotta kohtaan ja pääsin vaihtamaan pinssejä ja käyntikortteja, jotka olin tehnyt molemmat itse. Tutustuin jo seuraavaan perheeseenikin ja meistä tuli kavereita seuraavan perheen pikkusiskoni kanssa, joka on muutaman vuoden miuta nuorempi. Kuulin myös, että niillä on kaks koiraa!
Kaikkea on kerennyt tapahtumaan jo viikon aikana, ja en malta odottaa, mitä tulee tapahtumaan seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana! Välillä olo on tosi haikea, kun miettii kaikkea, mitä jätin Suomeen, mutta otan kaiken irti tästä vuodesta ja nautin jokaisesta hetkestä täysin voimin!! Tuun kirjottamaan tänne joka kuukaus kuukauden tiivistelmän, mitä on tapahtunut, ja miun yhteystiedot löytää Sobre mí -osiosta.
Gracias por leer, ,¡¡qué tengas un buen día!!