Febrero

Helmikuun 5. päivänä miulla tuli täyteen 6 kuukautta Meksikossa. Kuukauden vaihteen vietin Cuernavacassa, ja helmikuuhun mahtui paljon tunteita ja yllättäviä käänteitä.

Helmikuun alussa pääsin jopa luistelemaan! Cueranavacassa eräällä ostoskadulla on pieni jäähalli, jossa järjestetään mm. Luisteluopetusta ja avoimia luisteluvuoroja. En edes muista milloin olisin viimeksi luistellut, ja tuntui kummalliselta luistella kaikkien ohi, sillä suurin osa ihmisistä kaatuili keskellä jäärinkiä tai piti reunoista kiinni kävellen luistimilla. Cuernavacassa ollessani pääsin myös vierailemaan läheisessä taikakylässä nimeltään Tepoztlán. Kävelimme pienen ostoskadun läpi, jossa myytiin paljon kaikkea käsintehtyä, boheemityylisiä vaatteita ja erilaisia suitsukkeita ja koruja. Ostin sieltä myös kahdet hienot housut. Sinä iltana opetin Rotaryperheen, (jonka luona asuin viikon verran) isoäitiä soittamaan kitaraa.

Seuraavana päivänä tullessamme takaisin Pachucaan selvisi, että hostäitini lento oli myöhästynyt muutamalla päivällä, ja saisin asua viikon toisen perheen luona toisella puolella kaupunkia. Viikko meni nopeasti ohi, ja siihen mahtui mm. Jalkapalloa, sillä omien treenieni lisäksi kävimme katsomassa Pachucan miestenjoukkueen peliä, jossa tunnelma oli suorastaan katossa. Pääsin perheen äidin mukana myös hoitamaan rescuekoiria, joita äiti oli pelastanut kadulta. Rescuekoirat asuivat äidin toimistossa ja niitä oli yhteensä varmaan yli 20. Perheellä oli myös kotona rescuekoiria, jotka oli myös pelastettu huonossa kunnossa kadulta.

Viikon aikana pääsin perheen mukana myös toisen kerran Querétaroon, joka on yksi Meksikon suurimmista kaupungeista n. 4h matkan päässä Pachucasta. Querétaro muistuttaa miuta paljon Oaxacasta jossa vietin uudenvuoden, sillä koko keskusta on täynnä pieniä, värikkäitä taloja. Querétarossa kierrettiin läpi erilaisia Bazareita, joita oli pystytty kadun varteen. Bazareissa myytiin mm. Käsitöitä, kirjoja, vaatteita ja koriste-esineitä. Illalla mentiin syömään illallista perheen isoäidin kotiin n. 30 min päässä keskustasta ja yö vietettiin hotellissa Querétaron keskustassa.

Hostäidilläni on poikaystävä, joka asuu toisella puolella Pachucaa, ja välillä iltaisin Ricardo tulee meille ja pelataan kaikki kolme yhdessä Guabaya-nimistä pöytäpeliä, joka muistuttaa paljon Suomen Kimbleä säännöiltään ja pelilaudaltaan. Pelit saattavat venyä välillä aamuyön pikkutunneille, ja meillä on aina tosi hauskaa ja pelatessa ei kyllä voi välttyä suurilta tunteilta. Ricardon kanssa myös musisoimme yhdessä, mie säestäen kitaralla ja Ricardo laulaen. Olemme esiintyneet myös yhdessä erilaisissa pihajuhlissa.

Helmikuun puolessavälissä vietettiin myös ystävänpäivää, ja toisin kuin Suomessa ystävänpäivä eli Día de San Valentín on enemmänkin rakkauden kuin ystävyyden päivä. Koulun pihalle pystytettiin isot teltat, ja jokainen 6. vuosikurssin luokka (toukokuussa valmistuvat) saivat myydä itse valitsemiaan ruokia. Muutama luokka myi tacoja, jäätelöä, juomista, karkkia ja sipsejä tai erilaisia aktiviteetteja, joista saattoi voittaa jonkun herkun ilmaiseksi. Miun luokka myi pitsaa ja sipsejä. Iltapäivällä menin Sidneyn, yhden parhaista ystävistäni kotiin ja kokkasin tofua. Sidneyn perhe ja sisarukset tuntevat miut tosi hyvin, sillä vietin heidän luonaan kokonaisia viikkoja kun asuin vielä ensimmäisen perheeni luona. Pelasin myös Sidneyn pikkuveljen kanssa jalkapalloa.

Helmikuun lopussa pääsin hostäitini mukana San Pedron pikkukylään uudestaan. Olin käynyt ensimmäisen kerran San Pedrossa marraskuussa, (jos et ole seurannut blogia aktiivisesti, kts. kohta "Noviembre") jolloin reissusta ei jäänyt kovinkaan hyvät jälkifiilikset, sillä oksensin reissun aikana monta kertaa saatuani Pachucassa ollessani mahatautiviruksen, mikä alko oireilla vasta vuoristossa ollessamme. Tällä kertaa kaikki sujui onneksi hyvin. Viidakkotiellä miulla ei onneksi tullut enää huono olo, ja marraskuisen, sateisen San Pedron sijaan pääsimmekin aurinkoiseen, kosteanlämpimään San Pedroon. Lämpötila oli ympäri vuorokauden yli 25 ja aurinko paistoi suoralta taivaalta. San Pedrossa vietimme yhden viikonlopun nauttien lämpötiloista, ottaen rennosti ja sain jopa ystävän pikkupojasta, joka asui naapurissa. Pelattiin yhdessä jalkapalloa ja Fifaa.

Helmikuun lopussa järjestettiin miulle synttärit (kuukausi myöhässä!). Kutsuin kaikki meksikolaiset ystäväni ja luokkakaverini kodimme viereiseen juhlasalonkiin, ja äitini työntekijät järjestelivät salongin juhlakuntoon. Keskellä salia oli myös pieni, monivärinen tanssilava. Puutarhuri teki kukka-asetelmat ja kokit valmistivat illallisen juhliin. Sain myös tilaisuuden laulaa juhlassa ja miulle hankittiin mikrofoni ja kaiutin kitaralle. Lahjaksi sain monta erilaista t-paitaa, korun, suklaata ja hajuvettä. Oli kaiken kaikkiaan mukava juhlia syntymäpäiviäni, vaikka tällä kertaa se tapahtuikin kuukauden myöhässä hostäitini menojen takia. Nää oli kuitenkin ensimmäiset isot syntymäpäiväjuhlat mitkä miulle oli ikinä järjestetty ja vielä oikeassa juhlapaikassa.

Uutta lukuvuotta on nyt menty 2kk eteenpäin ja pikkuhiljaa koulussani aletaan valmistumaan graduaciónia (ylioppilaaksi valmistumista) varten. Meksikossa ei ole lainkaan YO-kirjoituksia vaan jokaisesta aineen kurssista tehdään koe pitkin vuotta, jossa on yleensä n. 40-80 kysymystä, kaikki monivalintaa. Opettajat pitää miuta jo nykyään ihan tavallisena oppilaana, ja mikäli esim. saan huonoja numeroita erityisesti politiikasta tai ranskasta (miun lempiaineet tällä hetkellä) opettajat saattaa huomautella asiasta, vaikka luulisi ettei asia heille kuulukaan. Teen kaikki kokeet ja osallistun tunneilla niinkuin kaikki luokkalaisenikin, ja miulta kysytäänkin monesti, että tuleeko miun opiskelusta olemaan mitään hyötyä palatessani Suomeen. Totuus on, että Meksikossa opiskelemiani aineita ei juurikaan voida hyväksyä tai niistä en todennäköisesti tule saamaan yhtään opintopisteitä, mutta koen opiskelevani aineita, minkä tiedostan auttavan miuta tulevaisuudessa YO-kirjotuksissa ja tulevaisuudessa, mikäli haluan mennä johonkin espanjankieliseen maahan yliopistoon, kuten suunnitelmissani olisi. Myös Meksikolaisen lukion valmistumistodistus tulee auttamaan miuta tulevaisuudessa, jos hakeudun johonkin espanjankieliseen maahan opiskelemaan.

Pachucassa ollaan jo kevään puolella ja päivälämpötilat on normaalisti 25-30 astetta. Yölläkään ei enää tarvitse jäätyä, sillä yölämpötilat on yli 15 asteen. Meksikossa talot tiivistetään huonosti ja sen takia kylminä kuukausina, joulu- ja tammikuussa jouduin nukkumaan paljon vaatetta päällä ja yleensä silloinkin kärsin kylmyydestä.

Miulla on vielä muutamia kuukausia jäljellä Meksikossa, ja vasta nyt oon alkanut tajuamaan miten nopeasti aika oikeasti meneekään! Muistan edelleen, miten tulin tänne elokuun alussa enkä tuntenut ketään ja nyt miulla on jo hirveä määrä meksikolaisia kavereita ja tuttuja.

Hyvää alkukevättä sinne Suomeen! Pian nähdään taas 🌞

Saludos,

Vane