Marzo

Hola!

Maaliskuu oli varmasti kiireisin kuukausi täällä tähän mennessä ja myös yksi suosikeistani. Varautukaa lukemaan pitkä päivitys, sillä jaan maaliskuun touhut nyt pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

Kuukaudenvaihteen vietin taas Pachucan ulkopuolella, kuten tavallisesti. Helmikuun viimeisenä päivänä miut ja toinen Pachucassa asuva vaihtari kyyditettiin Tolucaan, joka on Pachucasta noin 5 tunnin ja Mexico Citystä noin 2h ajomatkan päässä. Nukuimme Tolucassa yön yli, ja aamulla lähdimme aikaisin bussilla kohti Mexico Cityä, jolloin kyytiin nousi loput saman piirin vaihtereista ympäri maailmaa. Tunsin kaikki vaihtarit jo entuudestaan, ja heitä oli Saksasta, Ranskasta, Unkarista, Australiasta, Belgiasta, Tanskasta, Taiwanista ja Brasiliasta. Matka Querétaroon kesti noin 4h. Querétarossa olin käynyt jo monta kertaa aiemmin ja kaupunki oli keskustaa myöten miulle aivan tuttu (kts. kohta "Febrero" blogista.)

Querétarossa vietimme 3 päivää. Sen aikana kerkesimme mm. käydä tutustumassa keskustaan, jossa ensimmäisenä iltana pääsimme legenda-polulle muinaisista Meksikon hallitsijoista ja heistä kertovista legendoista, jotka olivat kuuluman mukaan tapahtuneet Querétarossa. Hallitsijoita näyttelivöt ammattinäyttelijät ja jopa me pääsimme osallistumaan osaan kohtauksista. Ensimmäisenä päivänä menimme myös viinitehtaalle ja tutustuimme viinintekoprosessiin. Ennen tehtaalle pääsyä piti laskeutua maan alle pitkiä, kapeita portaita pitkin. Tehtaalla oli tuhansittain puisia tynnyreitä, missä viiniä valmistettiin. Seinään vieressä oli myös hylly, johon oli kasattu kymmeniä tuhansia pulloja viinipulloja, jotka olivat kallellaan valmistumisprosessissaan.

Seuraavan päivän vietimme vuorella Bernalin pikkukylässä. Nousimme pienellä golfvaunulla vuoren päälle, missä otimme kuvia hienolta näköalatasanteella. Näimme Bernalin "vuoren" joka levittäytyi viereemme. Meille myös kerrottiin Bernal-vuoren historiaa ja alkuperöiskansoista, jotka asuttivat paikkaa ennen espanjalaisten tuloa. Laskeutuessamme vuorelta alas henkilökunta painoi lisää kaasua, ja tuntui siltä kun olisimme olleet vuoristoradassa kaikkien töyssyjen ja nopeiden kaarrosten takia. Kävimme lounaalla pienessä taqueriassa kylän keskustassa, jossa söin tosi hyviä quesadilloja 😋.

Viimeisen päivän Querétarossa vietimme kansainvälisillä markkinoilla, missä oli useita kymmeniä eri maita eri puolilta maailmaa. Markkinat olivat paljon laajemmat kuin esimerkiksi Suomen suurmarkkinat, jossa käyn joka vuosi. Markkinat oli sisähallissa, jossa oli monta erilaista pienempää hallia ja tuhansia ihmisiä. Jokainen maa möi maalle tyypillistä ruokaa, vaatteita ja koriste-esineitä. Ostin Egyptin kojulta hienot housut ja Jamaikan kojulta pipon reggae-väreillä. Söin yhden elämäni parhaimmista annoksista (riisiä ja linssipapuja hyvällä kastikkeella) Intian kojulla ja sain paljon ystäviä Haitin kojulta, jossa tansimme ja juttelimme yhdessä haitilaisten kanssa melkein tunnin verran.

Seuraavana päivänä matkustettiin pohjois-Meksikoon San Luis Potosín osavaltioon, jossa ensimmäisen päivän vietimme luonnon omassa "vesipuistossa". Vesipuistossa oli neljä täysin luonnollista vesiputousta ja niiden muodostamat lammet, joissa oli monia paikkoja hyppiä veteen ja esimerkiksi roikkua köydessä veden yläpuolella. Vesi oli kylmää ja melko kirkasta. Eräällä lammella pystyi myös menemään vesiputouksen alle ja sukeltamaan sen alo. Illalla uimme vielä hotellin uima-altaassa.

Viidentenä matkustuspäivänä menimme viidakkojoelle, mihin piti kävellä vajaa kilometri mela kädessä, sillä soudimme koko päivän isoa kirkkovenettä. Monet vaihtoivat soutuvuoroa, mutta mie olin yksi soutajista, jotka soutivat koko päivän. Koska veneeseen ei saanut ottaa kaiuttimia mukaan lauloimme kaikki yhdessä soutaessamme. Välillä joku keksi ottaa veneen pohjalta ison, leveän melanpään ja heittää kaikkien päälle kylmää jokivettä, ja sitten joku toinen päätti heittää vettä hänen päälleen ja yhtäkkiä kaikki olivat ihan litimärkiä. Joen haarautuessa eri suuntiin vene alkoi yhtäkkiä täyttymään vedellä, sillä tulppa oli jostain syystä irronnut. Kaikki alkoivat kauhuissaan lapioimaan vauhdilla vettä pois veneestä, mutta 5 minuutin kuluttua vene oli niin täynnä vettä kaikista yrityksistä huolimatta että koko vene upposi ja me jäimme pinnalle kellumaan. Kaikki nauroivat, henkilökunta nousi kallioiden päälle seisomaan ja laipioi kaiken veden pois ja hyppäsimme uudestaan kyytiin ja matka jatkui. Hypimme keskellä jokea isolta kalliolta veteen ja uimme joessa, jonka vesi oli paikoittain ihan sameaa ja välillä ihan peilikirkasta. Vastaan tuli myös toinen kirkkovene täynnä ihmisiä eri maista. Veneessä oli ainakin kolumbialaisia, ecuadorilaisia, meksikolaisia ja espanjalaisia. Hypimme ja uimme myös isossa kallionhalkeamassa, joka oli täyttynyt vedellä.

Kuudentena matkustuspäivänä emme uineet, sillä menimme katsomaan kasvitieteellistä puutarhaa, joka levittäytyi keskelle viidakkoa. Viidakossa oli varmaan 45 astetta lämmintä ja kuumankostea ilma. Kasvillisuus oli trooppista ja keskellä viidakkoa oli rakennuksia ja taideteoksia, jotka oli valmistanut 60-luvulla jokin brittitaiteilija. Rakennukset olivat vanhoja ja meille kerrottiin taitelijan yrittäneen toteuttaa "lapsuudenaikaisen unelmansa" rakentaa erilaisia- ja muotoisia taloja ja temppeleitä keskelle viidakkoa. Viidakkoon tutustumisen jälkeen laskeuduimme yli 1000 porrasta alaspäin "kyyhkysten ullakolle" eli isoon kallionkoloon, johon kyyhkyset laskeutuvat päivittäin illan päätteeksi. Kyyhkyset laskeutuivat hurjaa vauhtia ja ne pitivät kovaa ääntä. Saimme vilkaista alas kallionkoloon ja se oli niin monta kilometriä syvä, ettei pohjaa edes näkynyt.

Kaksi viimeistä matkapäivää vietimme uiden erilaisilla vesiputouksilla. Eräillä isoilla vesiputouksilla myös kiipesimme ylös vesiputouksen seinämää muutaman metrin ja hypimme kallioilta veteen. Vesi oli kirkasta ja hieman viileää, mutta vesiputoukset itsessään olivat tosi kauniit. Iltapäivällä menimme vielä toiseen uimapaikkaan, jossa hypimme korkeasta hyppytornista jokeen ja uskalsin vihdoin hypätä 4-5 metrin korkeudesta pää edellä alas.

Seuraavana päivänä menimme pienemmille vesiputouksille, joita oli yhteensä varmaan yli 20. Pienimmät olivat metrin korkuisia ja suurin yli 10 metriä. Laskeuduttuamme kaikki vesiputoukset alas uimme hetken joessa ja syömisen jälkeen lähdimme kotimatkalle kohti Mexico Cityä. Sinä päivänä istuimme yli 10 h bussissa ja myöhään illalla saavuimme Tolucaan, jossa nukuimme yön yli.

Seuraavana päivänä tulin takaisin Pachucaan ja kotona vastassa oli ikäviä uutisia. Kaksi päivää aikaisemmin Lokin maatessa nurmikolla talon edessä sisäpihalle oli jotenkin päässyt livahtamaan kolme isoa koiraa, jotka olivat käyneet Lokiin käsiksi ja jälki ei ollut ollut kaunista. Loki oli kuollut omiin haavoihinsa, vaikka puutarhuri, joka piti koirasta huolta oli juossut ja erotellut käsin koiria toisistaan. En ollut valmistautunut henkisesti mihinkään tälläiseen hetiin kotiin tullessani ja puutarhuri ja kodinhoitaja itkivät molemmat kertoessaan asiaa. Iltapäivällä tuli myös hostäitini ja kaikki olimme järkyttyneitä ja suruissamme. Valvontakameroissa ei myöskään ollut näkynyt, miten koirat olisivat päässeet sisään tai ulos pihalta. Loppukuukauden aikana tapahtui myös muitakin hyvin kummallisia asioita pihalla ja talossa sisällä varsinkin yö-aikaan, esim. Yhtenä yönä seiniltä tipahteli tauluja, joihin mie ja hostäitini herättiin.

Helmikuun alussa koulussa alkoivat jalkapallo- koris- ja lentopallopelit luokkien välillä pääsiäisviikkoa edeltävää koulun aktiviteettiviikkoa Semana Zoebischiä varten. Pelit olivat aina koulun jälkeen, ja meidän luokalla alusta alkaen oli kova motivaatio ja isot tavoitteet sillä tavoittelimme voittoa. Voitimme kaikki karsintaottelut kaikissa kolmessa lajissa ja muutaman viikon kuluttua voitimme myös finaaliottelut kaikissa lajeissa. Pelasin itse kaikissa jalkapallo-otteluissa, sillä koris- ja lentopallotiimit oli jo valittu aiemmin. Varsinkin semifinaalit ja etenkin finaaliottelut olivat kaikki rankkoja ja voitto tuli joka kerta nipin napin, sillä myös vastustajajoukkueet olivat hyvin vahvoilla. Aktiviteettiviikon alussa oli erilaisia viestikilpailuja ja "mini-maratoni", jossa luokkaamme edusti luokkamme Mariana, joka on kestävyysjuoksija ja kilpailee Taekwondossa kansallisella tasolla. Voitimme myös kaikki viestikilpailut. Samana päivänä oli myös mäkiautokilpailu, johon jokainen luokka oli hankkinut tai vuokrannut mäkiauton, jolla ajettiin koulun pihaa ympäri.

Aktiviteettiviikon toisiksiviimeisenä päivänä oli talentshow'n finaali. Olin itse edustanut luokkaani karsinnoissa esittämällä yhden oman kappaleeni (kirjoitan melkein kaikki kappaleeni espanjaksi). En kuitenkaan päässyt jatkoon, mutta minua pyydettiin silti esiintymään finaaleissa viimeiseksi. Lauloin koulun lavalla kappaleeni "estaré" ja sain myöhemmin paljon kehuja vedostani. Samana iltapäivänä koulun jalkapallokentälle oli rakennettu erilaisia aktiviteetteja, jossa osassa piti kiipeillä ja osassa jopa kastui. Voitimme isoimman pistemäärän aktiviteeteista.

Aktiviteettiviikko päättyi koko päivän kestävään tanssikilpailujen finaaliin. Jokainen luokka oli palkannut ammattilaiskoreografin ja valinnut tematiikan tansseja varten. Meidän luokkamme oli harjoitellut tanssia kolme edellistä viikkoa 2-3h päivässä kouluajan ulkopuolella eri luokissa ja jopa keskustassa olevassa puistossa. Valitsimme elokuvasta "Río"- musiikin, joka kesti n. 3 min. Koreografia ei sinäänsä ollut vaikea, mutta miulla ei ollut mitään kokemusta tanssimisesta enkä osaa myöskään millään tasolla osaa tanssia edes yksinkertaisempia tansseja. Tämä aiheutti etenkin luokkani tytöissä kireyttä ja treeneissä ja etenkin viimeisellä viikolla ilmapiiri oli tosi tiukka ja miuta uhkailtiin tyttöporukan puolesta jopa voittomatkalta ulosheitolla (voittajaluokka pääsisi ilmaiseksi Six Flags-huvipuistoon Mexico Cityyn.) Pojat otti miut treeneihinsä kuitenkin hyvin mielin ja treenattiin yhdessä etenkin vaikeita kohtia koreografiassa. Yritin selvittää kaikki kireät välit luokan tyttöihin, mutta kaikki olivat liian keskittyneitä omiin asioihinsa ja vihaisia miulle tanssitaidottomuudestani. Treenasin reilusti yksin kotona tanssia muutamaa päivää ennen finaalia ja kenraaliharkoissa tanssi alkoi jo sujua miunkin osalta.

Perjantaina oli itse suuri koitos. Kaikki luokat olivat valmistelleet hyvin omat esityksensä ja koulun sisäpihan aukiolle pystytettiin teltta, jonka sisällä pidettiin tanssiesitykset. Tanssien tematiikat vaihteli esim. Elokuvista näytelmämusikaaleihin ja kuuluisiin kirjoihin. Miun luokan tanssi sujui tosi hyvin, ja vedin parhaan suoritukseni. Emme kuitenkaan voittanut tanssikilpailua ammattiraadin päätösten jälkeen, mutta sen sijaan voitimme isoimmalla pistemäärällä koko aktiviteettiviikon. Palkintomatka tulee olemaan ennen kesälomaa eli huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Aktiviteettiviikko päättyi perjantai-iltana gaalaan juhlasalongissa keskustan läheisyydessä, jossa jaettiin palkinnot akateemisesti parhaiten meneistyneille tyttö- ja poikaoppilaille ja esimerkiksi parhaimman parin palkinto. Myöhään illalla oppilaat saivat ehdottaa kappaleita ja aloimme tanssimaan, jopa opettajat tulivat mukaan. Tutustuin samana iltana myös Claraan, josta tuli yksi läheisimmistä ystävistäni esim. kiinnostuksesta musiikkiin ja jalkapalloon takia. Olemme käyneet tähän mennessä yhdessä futispeleissä Pachucan stadionilla, leiponeet ja toteuttaneet myös yhden isoimmista haaveistani eli bändin perustamisen. Siitä lisää huhtikuun julkaisussa.

Pääsiäisviikon vietimme taas Acapulcossa hostäitini kanssa. Paikalle tulivat myös äidin lapset ja tyttären koko perhe. Otimme aurinkoa, uimme paljon uima-altaissa ja mie pulahdin myös mereen monta kertaa. Acapulcossa oli tällä kertaa hieman viileämpää kuin viimeksi ja jopa merivesi oli viilentynyt huomattavasti, sillä tammikuussa se oli vielä ollut lämmintä. Menimme myös hotellin suihkualueen saunaan miun ja lastenlasten pyynnöstä, ja tuntui tosi kummalliselta olla saunassa eka kertaa yli 8 kuukauteen.

Tässä olisi koko maaliskuun tapahtumat taas purkissa! Maaliskuussa tapahtui niin paljon, että olisin saanut kuukaudesta varmasti vielä yli puolet enemmän tekstiä, mutta yritin nyt tiivistää kaikki pakettiin. Miun aika alkaa vähentyä Meksikossa ja tällä hetkellä kirjoittaessani tätä huhtikuun puolessavälissä miulla on enää 10 täyttä viikkoa jäljellä ennen kotiinlähtöä. Tuntuu niin haikealta, enkä oikeasti halua enää palata takaisin. Varsinkin viimeisinä kuukausina miun elämään on tullut niin paljon uusia ihmisiä, oon nähnyt niin paljon uusia paikkoja ja tehnyt uusia asioita että tuntuu että tää maa suorastaan vetää miuta puoleensa enkä voi edes kuvitella miltä tuntuu palata takaisin Eurooppaan ja kylmään Suomeen uudestaan Meksikon lämmön jälkeen. Sen tiedän, että tulen ikävöimään tätä kaikkea niin suuresti ja yritän kerätä rahaa heti palattuani Suomeen, jotta pääsisin toivottavasti takaisin seuraavana kesänä :)

Saludos desde México,

Cuidense mucho,

Vane