Noviembre
¡Hola! Ay, ya se acerca la Navidad…
Marraskuu meni ohi vauhdilla ja kohta on jo joulu! Miten voi olla, että mie tulin Meksikoon jo 4 kuukautta sitten… Tuntuu, kuin se olisi ollut eilen.
Kuukauden vaihteessa vietettiin Halloweeniä ja Meksikolaiset "el día de los muertos" eli kuolleiden päivää. Lokakuun viimeisinä päivinä muutama Rotaryklubin jäsen otti miut ja toisen Pachucalaisen vaihtarin ja matkustettiin keskelle viidakkoa San Pedro-nimiseen pikkukylään. Matka oli pitkin vuorien rinteitä meneviä kapeita pikkuteitä, jotka kiemurteli ympäriinsä kun käärmeet. Silloin tällöin vastaan saattoi tulla pieni viidakkokylä, jossa saatettiin pysähtyä jaloittelemaan. Matka oli kokonaisuudessaan n. 5 h. Mie oon ihan lapsesta saakka ollut tosi herkkövatsainen, ja muistan pahoinvoineeni esimerkiksi joskus Espanjanreissulla ollessani viiden tai kuuden vanha. Tää kerta ei ollut poikkeus, sillä miuta alko oksettaa heti sen jälkeen kun noustiin Pachucasta vuoristotielle. Viiden tunnin matkan aikana jouduttiin myös pysähtymään monta kertaa, sillä mie valitin pahoinvointia ja muutaman kerran meinasi myös kuppi heittää kokonaan nurin.
Kun saavuttiin perille, oli kaikki matkan aikana kärsiminen kyllä ihan sen arvoista. Maisemat oli kuin suoraan Ylen luontodokumentista. Oli palmuja, viidakkoa ja aivan uskomattoman hienon näköistä vuoristomaisemaa kaikkialla ympärillä. San Pedro oli pieni kylä vuorien tasaisimmalla kohdalla. Kylä oli hieman ylämäkeen rakennettu, ja useimmat talot oli tehty itse muuraamalla ja kattoina saattoi toimia pelkästään yksi aaltopellin palanen. Sinä iltana syötiin, vaikka miulla ei juurikaan ollut ruokahalua ja kaiken lisäksi miulla kiersi edelleen vatsassa. Saattoi olla monen eri asian summa tai vaan matkan rasituksesta johtuva reaktio mutta sinä iltana annoin monta kertaa ylleni vessassa.
Seuraavana aamuna lähdettiin juhlimaan El Xantolo-nimistä meksikolaista kuolleiden päivän juhlaa läheiseen kylään. Matkaa oli taas lähemmäs tunti autolla pientä vuoristotietä, ja tällä kertaa miulle annettiin pahoinvointi-lääke, ja sen jälkeen miulle tuli jo paljon parempi olo. Kylässä käveltiin monta kertaa läpi iso markkinakatu, joka oli pituudeltaan varmaan lähemmäs kaksi kilometriä. Sen varrella oli markkinatori, jossa paikalliset katumyyjät möivät kaikkea mahdollista; ruokaa aina hedelmistä erittäin kyseenalaistettavan näköiseen lihaan, vaatteita, kasveja, mausteita, koruja, koriste-esineitä, sisustustavaroita, kenkiä, elektroniikkaa, kirjoja, karkkia ja jopa kattiloita. Sen jälkeen mentiin torille, jossa oli tanssiesityksiä ja ostettiin pientä syötävää ja juotavaa kadulta. Jossain vaiheessa joku myös keksi, että mie ja toinen Pachucalainen vaihtari Olivia voitaisiin käydä maalauttamassa naamaan Coco-elokuvan mukaiset luuranko-kasvomaalaukset. Torilla oli pieni koju, missä tehtiin kasvomaalauksia ja eräs ystävällinen ihminen maalasi meille luurankomaalaukset. Loppupäivä käveltiinkin sitten luurankomaalaukset naamalla ympäriinsä. Torille oli tehty myös isoja asetelmia ja ns. Kuolleiden värikäs hautuumaa.
Illalla kun oltiin palaamassa takaisin San Pedroon huomasin ohittaessa Huazalingo-nimistä kylää kadunvarressa seuraavan perheen pikkusiskoni Sophian. Juoksin Sophiaa vastaan ja sovittiin, että jäisin hetkeksi Huazalingoon toisen perheeni luo. Muut lähti sillä välin jo takaisin San Pedroon ja lupasivat tulla takaisin miuta hakemaan illalla. Muutama tunti sen jälkeen pakkauduttiin seuraavan perheen sisaruksieni ja vanhempieni kanssa yhteen autoon ja ajettiin toiseen kylään nimeltä Huejutla. Siellä tutustuin ystäväni Sidneyn ystäviin, jotka asuivat kylässä ja mentiin katsomaan El Xantolon "missikisoja" johon osallistuivat hienoihin, värikkäisiin pukuihin pukeutuneet naiset. Jokainen heistä kiersi kierroksen lavalla, ja yleisö hurrasi kovaäänisesti ja heilutti kapuloita, joista lähtee kova ääni. Seurattiin koko kilpailu läpi. Huejutlassa oli sinä iltana tosi kylmä, ja tärisin kylmästä melkein koko ajan. Kilpailun loputtua käytiin ostamassa kadulta erästä lempiruokaani eli tikussa paistettua "elote" eli maissia. Myöhään yhden jälkeen illalla erään Rotaryn Chofer tuli hakemaan miuta Huejutlasta ja ajettiin takaisin San Pedroon nukkumaan. Seuraavana päivänä palattiin myöhään illalla takaisin Pachucaan.
Oon varmasti jo monta kertaa sanonut miten paljon rakastan meksikolaista ruokaa. Kaikki täällä on vaan niin hyvää! Meksikolaiset syö paljon erityisesti tacoja eri täytteillä (yleensä liha tai erilaiset sienet) ja hedelmiä. Miun lempiruoat täällä on varmaan quesadillat (mitä saa ostettua ihan kaikkialta), hedelmistä erityisesti kaktuksesta saatavat tuna-hedelmät, mangot, papayat ja viinirypäleet. Miun lempijuoma on varmasti agua de Jamaica eli jamaikalainen vesi, joka on punertavaa juomaa, mitä voi tehdä itse kaupassa myytävistä jamaikankukista tai ostaa Oxxosta, joka vastaa Suomen R-kioskeja. Toinen lempijuomani on todennäköisesti agua de Horchata eli Horchata-vesi, joka on maidosta, riisistä ja kanelista saatava makea juoma, mitä meksikolaiset juo myös paljon.
Jos jokin asia pistää silmään erityisesti isojen kaupunkien keskustoissa ja syrjäisissä kylissä, on varmasti kaduilla asuvien ihmisten määrä. Esimerkiksi, kun olin kerran Pachucan keskustassa kaverini kanssa, törmättiin iäkkääseen henkilöön, joka pyysi apua kadulla auttaakseen perhettään ja erityistukea tarvitsevaa lastaan. Henkilö kertoi meille, että ei polvi- ja lonkkakipujensa takia enää pysty käymään töissä, ja henkilöllä oli alle 18-vuotias erityistukea tarvitseva nuori, jonka koulunkäynti on käytännössä mahdotonta kustantaa tälle henkilölle yksinään. Muistan, miten pahalta tuntui kuulla tuo kaikki, ja toivoisinkin aina voivani auttaa heitä jotenkin konkreettisesti.
Kaksi viikkoa sitten marraskuun puolivälissä miulla alkoi loma, joka kestää aina tammikuun puoleenväliin saakka. Lomalla oon nähnyt kavereitani ja viettänyt melko paljon aikaa kotona, sillä miun vanhemmilla on paljon erilaisia menoja. Viikko sitten pääsin käymään kaverini 18-vuotissynttäreillä, jotka oli toteutettu grillijuhlateemaisesti. Meillä oli tosi hauskaa ja näin myös monia samassa koulussa olevia ystäviäni, joita en ollut nähnyt vielä loman aikana. Muutama päivä sitten kävin myös kahden ystäväni kanssa leffassa katsomassa uusimman Nälkäpeli-elokuvan. Espanjankielinen dubbaus oli tällä kertaa tosi onnistunut, ja leffa itsessään oli hyvä vaikkakin ei mielestäni paras kaikista Nälkäpeleistä.
Nyt kirjoittaessani tätä eletään jo joulukuun alkua, joka tuntuu hurjalta. Kaikkialla on paljon jouluteemaisia koristeita ja jouluvaloja. Meksikossa katujen varsille on pystytetty joulukuusitoreja, jossa myydään sekä aitoja kuusia että tekokuusia. Viikko sitten hostperheeni kävi ostamassa tekokuusen, joka on kuitenkin hyvin aidonnäköinen olohuoneeseen. Samana päivänä illalliselle tulivat myös isoäitini, tätini ja tädin poikaystävä ja koristeltiin kaikki yhdessä kuusi ja olohuone joulukoristeilla. Tuntuu kummalliselta, miten nyt voi olla jo joulukuu. Pachucassa nyt kun on suurin osa ajasta lämpötila yli kahdenkymmenen (lukuunottamatta öitä). Aika menee niin nopeasti että tuntuu siltä, kuin se valuisi hiekkana sormien läpi.
Kaksi viikkoa sitten Rotexit eli vanhat vaihto-oppilaat järjestivät meille Pachucan, Tolucan ja Mexico Cityn vaihtareille retken Teotihuacánin kylään pyramideille, joka on tunnettu mesoamerikkaan kuuluvana alueena. Teoetihuacán on náhuatlin kieltä, ja se tarkoittaa paikkaa, jossa jumalat syntyivät. Pääsemmekin tutustumaan pyramideille lähietäisyydelle ja kiipeämään erään pyramidin päälle. Päivällä meille myös näytettiin maya-kansan suosimia tulenteko- ja saderituaaleja ja esiteltiin kalliosta hakattua obsidiania. Maalasimme myös kukilla ja muilla luonnonväreillä ja pelasimme mayojen pallopeliä puumailoilla, joka muistutti etäisesti vähän salibandyä. Iltapäivällä kävelimme pyramideille. Ne olivat upeita. Isoin niistä oli nimeltään "Pirámide del Sol" (auringon pyramidi) ja pienempi "Pirámide de la Luna" (kuun pyramidi.) Oli myös paljon pienempiä pyramideja, joita kävimme katsomassa.
Kiitos kun luit uusimmat kuulumiseni ja lähetän paljon auringonpaistetta sinne Suomen pimeyteen!!
¡Qué estén muy bien y tengan muy buena Navidad!
Vanessa
