Diciembre

¡¡Feliz año 2024!!

Joulukuu meni vauhdilla ohitse. Uusivuosi ja joulu vielä sitäkin nopeammin. Marras-joulukuun vaihteen vietin taas Sidneyn perheen kanssa. Sidneyn kanssa mm. ratsastimme hevosilla, kävimme lenkkeilemässä ja pelastimme kadulla asuvan kissanpennun, joka myöhemmin sai nimekseen "Luna" (espanjaksi kuu.) Luna sai lopullisen kodin Sidneyn naapurilta, joka rakastaa kissoja.

Joulukuun alku ei ollut kuitenkaan mitään täyttä sirkusta ja ruusuilla tanssimista, sillä heti samana iltana kuin eka perheeni haki miut takaisin kotiin Sidneyn perheen luota, perheen isä istutti miut pöytään ja syytti valehtelusta, epäkunnioituksesta hostperhettä kohtaan ja hän oli myös listannut muita syitä, joissa ei ollut minkäänlaista perää. Siis toisinsanoen, he halusivat minut vain pois toiseen perheeseen ehdolla millä hyvänsä. Hostperhe sanoi, että saisin alkaa "etsimään itselleni uutta perhettä niin pian kuin mahdollista" joka vaikutti erittäin kummalliselta miun mielestäni, sillä on nimenomaan ensimmäisen perheen tehtävä etsiä loput perheet vaihtarille (ainakin täällä Meksikossa.) Yritin kysyä, voisiko hän tarkentaa, mitä oikeasti olin tehnyt väärin tai mistä minua itseasiassa edes syytettiin. Olin ihan väsynyt ja rikki henkisesti, sillä en ollut varautunut mihinkään tälläiseen heti samana iltana. Perhe ei perustellut asiaa sen enempää, vain kertoivat antavansa minulle jatkossa vain ruokaa ja vievän minut kouluun, mikäli päätän asua vielä heidän luonaan. Kavereiden näkeminen tai heidän kutsuminen kotiin olisi kielletty. Sen jälkeen perhe meni takaisin omaan huoneeseensa ja juoksin itkien huoneeseeni. Soitin kaikille kaupungin Rotareille, ja he lupasivat tulla seuraavana aamuna hakemaan minua. Pakkasin sinä iltana vielä erittäin hämmentyneenä ja hieman paniikissa kaikki tavarani ja nukuin yöllä huonosti.

Seuraavana aamuna aikaisin kuulin, kuinka hostisäni lähti kotoa, ja herättyäni hostäitini hyvästeli minut nopeasti ja toivotti hyvää loppuvaihtovuotta ja hävisi samantien. Rotaryt tulivat hakemaan miuta puoliltapäivin, ja pääsin muuttamaan erään ihanan Rotarynaisen kotiin, joka asuu melkein miun koulun vieressä. Nyt asun tosi mukavassa perheessä, jossa miulla on mukavat hostäiti, hostisä, Diego-veli joka on samanikäinen kuin mie ja Gosi-niminen kissa. Nyt lomalla ollessamme saatetaan usein katsoa yhdessä elokuvia, käydä ruokakaupassa, katsoa amerikkalaista jalkapalloa (miun isä ja veli rakastaa jalkapalloa, mie tykkään lähinnä vaan jaloilla pelattavasta versiosta), siivota, jutella sitä sun tätä ja Diego ja mie käydään yhdessä kaupungilla silloin tällöin tai Diegon ystävien järjestämissä fiestoissa.

Uuden perheen kanssa oon päässyt myös matkustamaan ja näkemään jo kaksi miulle täysin uutta kaupunkia Meksikossa. Joulukuussa pääsin kahdesti Pueblaan, joka on Meksikon neljänneksi isoin kaupunki. Pueblassa asuu myös hostäitini äiti. Ensimmäisen kerran pääsin Pueblaan joulukuun alussa, kun hostäitini otti miut mukaan järjestelmään asioita, tapaamaan isoäitiä ja tutustumaan Pueblan keskustaan. Puebla on oikeastaan estado eli osavaltio, ja pääkaupunki jossa pääsin käymään on nimeltään Puebla de Zaragoza. Keskusta oli todella kaunis ja koristeltu jouluteemaisesti. Aivan keskustassa soivat joululaulut ja erään talon seinään heijastettiin joululahja-hologrammi. Ostin tuliaisiksi perheelleni Suomeen kortteja ja magneetteja. Joulukuussa kävin myös kahdesti Mexico Cityssä. Ensimmäisellä kerralla ystäväni Gabon, johon tutustuin kerran eräässä taidegalleriassa, perhe pyysi miut mukaan. Kävimme Mexico Cityn modernissa taidemuseossa, jossa oli juuri sillä hetkellä näyttely brutalitalismista. Hirveä sanahirviö, tiedostan asian. Käytännössä näyttelyssä oli siis erilaisia moderneja talon pienoismalleja ja kuvia näytteillä. Illalla kävimme vielä sushilla yhdessä pienessä ravintolassa keskustassa, ja tulimme takaisin Pachucaan myöhään illalla.

Toisen kerran Mexico Cityyn pääsin muutama päivä ensimmäisen reissun jälkeen, sillä hostisälläni oli lääkäri Mexico Cityssä, ja hän pyysi mukaansa miut ja hostveljeni. Lääkärikäynnin jälkeen menimme aamupalalle puistoon, joka oli osa isoa ja kallista asumisaluetta. Osa taloista oli melkein pilvenpiirtäjiä, ja paikka näytti New Yorkin pienoismallilta. Vitsailtiinkin, että emme ole edes Meksikossa vaan jossain ensimmäisen maailman valtiossa (Euroopassa.) Söimme hot cakes (pannukakkuja), chilaquiles (maissilastuja vihreässä tai punaisessa kastikkeessa) ja otimme aurinkoa. Sen jälkeen kävimme pyörähtämässä paikallisessa ostoskeskuksessa, joka on kuulemma yksi Meksikon suurimmista. Siellä oli vaikka mitä! Alakerrassa oli jopa luistinrata, jota olisin halunnut testata, mutta aika loppui kesken.

Myös joulukuussa meillä oli vaihtareille järjestetty retki tiedossa, sillä mentiin Six Flags-huvipuistoon Mexico Cityyn, joka on Meksikon isoin huvipuisto. Vähän aluksi hirvitti ne hurjan kokoiset vuoristoradat, vaikka olenkin testannut kaikki Linnanmäen ja Särkänniemen vuoristoradat läpi. Miun lempparivuoristorata oli varmasti eräs, joka muistutti miuta paljon Linnanmäen vanhasta puuvuoristoradasta. Se oli rakennettu pääosin puusta, ja jonottaa sai yli 2h ennen laitteeseen pääsyä. Vauhti oli hurja ja pää alaspäinkin käyntiin monta kertaa. Mie kiersin laitteita erään ranskalaisen ja kahden taiwanilaisen vaihtarin kanssa. Tottakai myös piti vähän mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja testattiin alle 2 sekunnissa yli 100 metriin ammuttava kahden istuttava laite. Olin ihan kauhuissani ennen laitteen laukaisua, sillä olin nähnyt muutamia vuosia sitten videoita jossa ihmiset pyörtyvät tai oksentavat samassa laitteessa. Pakko myöntää, että laukaisu tapahtui niin äkkiä, että en kerennyt edes henkäistä sisään ja olin jo pää alaspäin 100 metrin korkeudessa.

Joulu toisessa maassa tuntui osittain kummalliselta ja haikealta. Kun on tottunut aina samoihin jouluperinteisiin, samoihin ihmisiin ja samanlaiseen ruokaan tuntuu joulu yhtäkkiä ihan erilaiselta, kuin sen viettää toisella puolella maailmaa muiden ihmisten, toisenlaisten perinteiden ja ruoan muodossa. Myös lämpötilaero aiheutti miussa kummastusta, sillä jouluaattona oli n. 20 astetta lämmintä ja isoäidin pihan lähistöllä palmut nauttivat auringonpaisteesta. Mie vietin perheeni kanssa joulun Pueblassa. Alkuillasta lähdettiin sukulaisille, jossa tapasin hostvanhempieni sukulaiset, ystävät ja tuttavat. Mie pelasin Diegon ja muutamien sukulaisten kanssa pöytäjalkapalloa, jossa välillä äänet yltyi melkein huutamiseksi. Join paljon ponchea, joka on meksikolainen lämmin jouluruoma, vähän niinkuin suomalaisten glögi. Meksikolaiset laittaa poncheen myös usein hedelmiä. Perinteisesti Meksikossa syödään jouluaattona rapuja, lihaa, kasviksia, kalkkunaa, tamaleja (lihaa ja taikinaa käärittynä maissikuoreen) ja omenasalaattia. Kattavan illallisen jälkeen ruoka laitettiin sivuun ja pelattiin erilaisia pelejä loppuilta- ja yö. Meksikossa on todella suosittu peli, jossa jokainen tuo kaksi tai kolme "vitsilahjaa" joita saattavat olla vaikka kaupan pikanuudelikulho tai grillitikut ja yhden oikean lahjan, joka voi olla melkeinpä mitä vain yli 100 peson arvoista, jolla on jotain oikeaa käyttöä. Sitten jokainen pyörittää kahta noppaa ja kuka saa kaksi samaa lukemaa, saa valita lahjan, joka on pakattu niin, ettei sisältö erotu. Pelin aikana saattaa kuulla riemastuneita huutoja mutta myös tuskastuneita äännähdyksiä, kun lahja onkin jotain aivan muuta kuin olisi osannut odottaa. Jouluaattoiltana kotiin tullessamme Santa oli käynyt kylässä ja oven eteen oli ilmestynyt paketti jokaiselle perheenjäsenelle. Mie sain joululahjaksi hostperheeltäni pyjaman ja lippiksen ja äidiltä Suomesta paljon suomalaista suklaata. Joulu meni itsessään tosi mukavasti, vaikka ikävöinkin etenkin joulupäivänä erittäin paljon isovanhempiani ja perhettäni Suomessa.

Mie oon ollut nyt lomalla koulusta kaksi ja puoli kuukautta. Etenkin kun tänne tullessani jouduin heti kouluun silloin vielä hirveän jetlagin kanssa ja kulttuuria tuntematta en juurikaan pystynyt lepäämään ennen marraskuuta, jolloin pääsin joululomalle, joka loppuu vasta tammikuun loppupuolella. Loma tuli kyllä erittäin tarpeeseen. On ainakin saanut nukkua, matkustaa ympäri Meksikoa ja tutustua uusin ihmisiin. Illalliset on venynyt reippaasti aamuyön pikkutunneille ja seuraavan päivänä on yleensä herätty vasta puolenpäivän jälkeen. Kavereiden näkemiseenkin on jäänyt enemmän aikaa, ja lähiaikoina oon mm. Käynyt muutaman kerran elokuvissa, joka on täällä äärimmäisen halpaa verrattuna Suomeen. Elokuva normaalielokuvasalissa joka muistuttaa Suomen elokuvateatteria maksaa n. $70 (4€). Mikäli haluat päästä elokuvasaliin, missä on itsesäädeltävät nojatuolit (niin mukavat että kerran melkein nukahdin siihen) ja lista, mistä saa tilata syömistä ja juomista koko elokuvan ajan saliin milloin haluaa maksaa n. $170 (9€). Kun menin ekaa kertaa täällä elokuviin, meinasin rehellisesti pyörtyä, kuin kuulin hintaeron Eurooppaan verrattuna.

Uudenvuoden vietin Oaxacassa, jota kutsutaan yhdeksi Meksikon kauneimmista kaupungeista. Tämän voin kyllä tosiaankin allekirjoittaa nyt siellä käyneenä. Miun perhe oli ostanut jo aiemmin lentoliput ja lento oli jo loppuunmyyty, joten mie menin hostisäni siskon autokyydillä. Isän sisko asuu Pueblassa, joten sain eräältä Rotarypariskunnalta kyydin Pueblaan. Matkaa Pueblasta Oaxacaan on normaalisti tietä pitkin n. 5-6 h, mutta matkalla oli sattunut kolari ja kaikki liikenne oli pysähtynyt kahdeksi tunniksi. Matka kestikin loppujenlopuksi hirveän ruuhkan takia yli 8 h. Oaxacaan päästyämme olin todella väsynyt, mutta kaupunki osoittautui värikkääksi, kauniiksi ja keskustassa kaikki oli kävelymatkan päässä hotellilta. Oaxacassa oli uuttavuotta juhlimassa myös koko hostisäni suku, eli n. 200 ihmistä. Illallistimme hotellin ravintolassa joka ilta ja tutustuin isän puolen sukuun. Osa suvusta oli jopa syntynyt Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja ei puhunut ollenkaan espanjaa. Hotellissa oli myös hieno uima-allas, johon kävin pulahtamassa monta kertaa vierailun aikana. Kävimme myös muutama päivä ennen uuttavuotta katsomassa Maya-aikaisia pyramideja, jotka muistuttivat minua hieman niistä, jota olin jo nähnyt Teotihuacánissa aiemmin. Erityisesti Oaxacassa on myös suosittuja, pieniä käsintehtyjä- ja maalattuja minifiguureita, joita kutsutaan nimellä "Alebrijes". Pääsimme paikkaan, jossa oli tuhansittain alebrijeja, ja näkemään prosessin, miten ne valmistetaan käsin. Ostin myös tuliaisiksi Suomeen alebrijeja. Alebrijejen jälkeen menimme paikkaan, jossa meille näytettiin, miten saviastioita valmistetaan. Siellä myytiin myös sadoittain erilaisia saviastioita, kuten mukeja, kulhoja, lautasia ja koriste-esineitä. 

Vähän ennen uudenvuodenaattoa menimme turistibussikierrokselle ympäri Oaxacaan keskustaa. Istuimme bussin katolla, ja välillä puiden oksat meinasivat osua naamaan. Katolta näkyi hienosti Oaxacan keskuskatedraali ja värikkäät talot. Oaxacassa ollessani myös sairastuin, ja muutamana yönä miulla oli reilusti kuumetta, minkä takia en nukkunut kunnolla ja päivisin olin väsynyt, en kunnolla jaksanut kävellä ja muutaman kerran meinasin pyörtyä. Uutenavuotena hostisän suku oli varannut ravintolan kattoterassin kokonaan suvun käyttöön. Syötiin, tanssittiin taas pikkutunneille asti ja puoliltaöin laskettiin uuden vuoden alkuun. Sen jälkeen syötiin perinteisesti 12 uvas eli viinirypäleitä, jokaisen viinirypäleen kohdalla piti toivoa jotain ja jokainen viinirypäle merkitsi yhtä kuukautta. Puoli neljältä aamuyöstä ravintola sammutti televisiot ja musiikin ja meidät heitettiin pihalle.

Näin ollen vuosi 2023 on nyt taputeltu virallisesti. Sen jälkeen kun tulin Meksikoon aika on lentänyt, enkä nyt yhtään vitsaile. Kaikki aina kertoi miulle, miten vaihtovuosi menee niin nopeasti, ettet huomaakaan niin se on jo ohi. Miun vaihto on jo puolessa välissä, enkä halua tosiaankaan uskoa sitä. Koen että oon jo nyt tähän mennessä kasvanut ihmisenä niin paljon täällä ollessani henkisesti. Olin aika erilainen ihminen lähtiessäni Suomesta, sillä puolikin vuotta ulkomailla yksinään 17-vuotiaana on kokemus, mitä ei voi kuvailla mikäli sitä ei itse pääse kokemaan. Ongelmien sattuessa kohdalle, esimerkiksi vaikka miun entisen hostperheen tapaus, on itse pärjättävä tilanteesta eikä aina ole ketään, kuka välttämättä kuuntelisi ja lohduttaisi, mikäli koti-ikävä tai joku muu asia iskee kohdalle. Välillä on vaikeampia aikoja ja vaikeita päiviä, mutta sitten tulee taas mukavat päivät, jolloin tuntuu että kaikki sujuu kuin siivillä, kaikki onnistuu ja ei oikeasti enää halua edes palata kotiin. Vaikeimmat hetket on kuitenkin ehkä juuri niitä, milloin kasvaa henkisesti ihmisenä. En ole kyllä katunut hetkeäkään tänne lähtöäni. Välillä mietin, miten vaikeaa tulee olemaan puolen vuoden päästä hyvästellä kaikki, minkä päälle on koko elämänsä rakentanut täällä viimeisen vuoden aikana. Kaikki ystävät, hostperheet (ei se ensimmäinen!) ja kaikki, mihin on jo kerennyt tottua. Mutta sitten taas muistaa, että ystävät, perhe ja sukulaiset Suomessakin odottavat. Ja elämä ei tule päättymään siihen.

¡Feliz año 2024 y saludos desde Pachuca, México!

con mucho amor,

Vanessa, el 3 de enero de 2024