Octubre

¡¡3 meses!! 3 kuukautta!!

Aika vilisee silmissä…

Tuntuu että vasta kirjoitin ekan viikon kuulumisia!

Kirjoitan tätä 3.11 ja tästä kirjoitushetkestä alle kahden viikon päästä miulla alkaa loma ja joulukin lähestyy jo uhkaavasti. Joululahjat Suomeen on jo hankittu ja ensviikolla laitan ne jo postiin!

Miulla menee tosi hyvin, oon saanut vihdoin uuden elämäni kasaan toisella puolella maapalloa ja harrastukset, koulun, perheen ja ystävät tasapainoon. Aloitetaan kielikuulumisilla: nykyään uneksinkin espanjaks. Saan myös kuulla paljon et miun espanja on paljon parempaa kun paikallisten, joka huvittaa miuta suuresti. Katsotaan vaan 8kk päästä missä jamassa miun suomen kieli mahtaa olla… Yritän ylläpitää sitäkin säännöllisin väliajoin soittamalla Facetimea Suomeen kavereille tai perheelle.

Niinkuin jo mainitsin, asiat alkaa olla aika hyvin tasapainossa. Koulun ohella tapaan ystäviäni muutaman kerran viikossa milloin nyt kukakin sattuu olemaan vapaana kaikista velvotteista. Käyn pelaamassa 1-2 kertaa viikossa jalkapalloa melkein koulun vieressä olevalla ulkokentällä, missä on kyllä katto sateen varalta. Treeneissä yleensä alussa tehdään vähän tekniikkaa, minipelejä tai syöttelyharjotuksia ja lopuks pelataan koko porukalla tai ilman maalivahteja (maalivahdeilla yleensä omat treenit samaan aikaan.) Oon myös huomannut että oon jo alkanut pikkuhiljaa kehittymään, vaikka onkin jalkapalloa melkein koko elämäni potkinut veljeni kanssa tai muuten vaan. Aloitin muutama viikko sitten laulutunnit! Käyn yksityisellä taidekeskuksella, joka on keskustan tuntumassa. Samalla taidekeskuksella annetaan myös instrumenttitunteja kaikkiin mahdollisiin instrumentteihin mitä nyt voikaan keksiä sekä teatteri- ja tanssitunteja. Toisessa kerroksessa on myös pieni lavallinen sali, jossa käy konsertoimassa erilaisia laulajia ja bändejä joka viikko. Mie kävin siellä myös kahdessa konsertissa, Reggae-konsertissa elokuussa ja kuuntelemassa kavereideni Metalli-bändiä lokakuun lopussa. Taidekeskuksen päällä on myös kahvila, mistä saa tosi hyviä vegaanisia chilaquilesejä 😋

Miulla on ihana suunnilleen 40-vuotias mies-laulunopettaja, jonka kanssa käyn treenaamassa kerran viikossa. Oon rakastanut laulamista koko elämäni ja esiintynytkin eri paikoissa moneen otteeseen, mutta haluan kehittää tekniikkaani ja nautin siitä, että saan laulaa jonkun kanssa joka viikko. Kun ensimmäisellä laulutunnilla miun opettaja pyysi miuta laulamaan, valitsin yhden espanjankielisen biisin toiselta lempilaulajaltani ja sain jopa miun opettajan kyyneliin!

Muutama viikko sitten miun kaverit pyysi miuta Pachucan Ferialle, joka on siis paikallinen tivoli, joka on Pachucassa muutaman viikon aina lokakuussa. La Feria:lla oli paljon erilaisia laitteita ja kävin kaikissa hurjimmissa ystävieni kanssa. Tuli testattua ainakin vuoristorata, jossa istutaan pyöreissä kupeissa jotka pyörii ympäri, juna, mikä menee yhtä samaa rataa hirveen nopeasti ympäri eteen- ja taaksepäin ja seinä, joka menee ylös ja alas nopeasti. Otettiin myös hetkelliset tatuoinnit, joka miulla vaan hävis ikävä kyllä muutaman päivän sisällä. Meillä oli tosi hauska ilta ja la Feria oli kaikenkaikkiaan tosi hauska!

Lokakuussa pääsin käymään myös Pueblassa. Eräs Rotary-pariskunta Tulancingosta vei miut, ranskalaisen Pachucassa asuvan vaihtarin, kaksi Tulancingossa asuvaa brasilialaista ja yhden taiwanilaisen sekä miun kolmannen perheen pikkusiskoni Renatan Zacatlániin. Zacatlán oli ihana paikka, meillä oli pieni mökki vuoren huipulla, josta näkyi Zacatlánin kylään, joka oli 10 minuutin kävelymatkan päässä mökiltä. Maisemat oli ihan kuin Studio Ghiblin Liikkuva Linna-elokuvasta ja vuoret levittäytyi joka suuntaan meidän ympärillä. Ensimmäisenä päivänä käytiin kylässä kiertelemässä ja mie ja brasilialaiset ostettiin ponchot, jotka päällä käveltiin loppupäivä. Käytiin myös pienessä kahvilassa, jossa oli tosi hyvää jääkahvia! Koko viikonlopun satoi melkein kaatamalla, ja ilmankosteus oli varmasti 100 kokoajan. Meille kerrottiin, että Zacatlánissa sataa usein ja ilmankosteus on yleensä tosi korkea. Illalla juostiin (kirjaimellisesti) katuvalojen loisteessa takaisin mökille ja otettiin hienoja kuvia sateessa.

Vaihtovuosi on tähän mennessä ollut varmasti ihanimmat 3 kuukautta miun elämästä, mutta samaan aikaan yhdet rankimmista henkisesti. Vaikka miulla ei alusta alkaenkaan ollut minkäänlaisia ongelmia kielen kanssa koska oon puhunut espanjaa sujuvasti jo monta vuotta on muutto uuteen kulttuuriin ja paikkaan yksin toiselle puolelle maailmaa aina rankkaa. Vaikka mie koen olevani tosi sopeutuvainen ihminen, nautin paljon ihmisten seurasta ja ilmastosta ja rakastan puhua lempikieltäni jatkuvasti on välillä tosi hankaliakin jaksoja tai päiviä, jolloin haluaisin kääriytyä peiton sisään ja itkeä hetken koti-ikävää tai jotain muuta oikeasti ihan turhaa asiaa. Miun perhe on ihana ja kohtelee miuta tosi hyvin, mutta välillä harmittaa olla ainut lapsi perheessä, sillä miun muilla vaihtarikavereilla on kotona asuvia sisaruksia, sillä miun tänhetkisen perheen sisko lähti Saksaan omalle vaihtovuodelleen elokuussa. Yleensä yritän pyytää ystäviäni tulemaan meille tai viettämään aikaa keskustaan viikonloppuisin ja niinä päivinä kun miulla ei ole harrastuksia, mutta yleensä ihmiset on melko kiireisiä ja heillä on omia menoja riittävästi. Vielä ei ole täyttä varmuutta, milloin vaihdan perhettä, mutta tunnen jo kaikki perheeni ja vietän kaikkien perheiden kanssa aikaa viikottain.

Jos mie oon oikeesti jotain oppinut tän 3 kuukauden aikana on se, että jokaisesta päivästä pitää nauttia kun se olisi viimeinen. Mie tiedostan et miun aika Meksikossa ei ole ikuista ja yritän nauttia jokaisesta hetkestä koko kehon voimin. Välillä on edelleen vaikea uskoa, että mie oon oikeesti täällä, nyt on se vuosi mistä unelmoin koko lapsuuteni ja tää unelma oikeasti toteutui.

Hyvää syksyn jatkoa teille Suomeen, täällä ei vielä oo lunta pahemmin näkynyt t. Istun ja otan aurinkoa parhaillaan nyt kun kirjoitan tätä 🌞

¡Qué estén muy bien!

Saludos desde México,

Vanessa