Abril

Helou!

Näin heti alkuun pahoittelen suuresti huhtikuun osan myöhäistä julkaisemisen ajankohtaa. Viimeiset 2 kuukautta miun elämässä on ollut tosi kiireisiä, sillä kaikenlaista on tapahtunut ja toukokuun puolivälissä lähdin melkein kuukauden mittaisella vaihtovuoden loppureisulle muiden vaihtareiden kanssa etelä-Meksikoon. Siinä vaiheessa kun tää blogikirjoitus on ulkona oon jo palannut takaisin Pachucaan.

Kuukauden vaihteen vietin taas Acapulcossa kolmannen hostperheeni kanssa hostäitini asunnolla. Asunnolle saapui muutamaa päivää meidän tulon jälkeen myös hostäidin tytär kumppaninsa ja kolmen lapsensa kanssa. Lapset olivat iältään 6, 10 ja 15 ja kävimme yhdessä uimassa altaissa, joita oli ympäri samaa asuma-aluetta ja tietenkin meressä. Kävelimme muutaman kerran myös jäätelöille ranta-alueen ulkopuolella. Viimeisenä päivänä huomasimme myös erään julkisen suihkutilan (jossa peseydyimme päivittäin) saunan olevan lämpimänä! Meksikolaiset eivät yllättäin tiedä saunakulttuurista mitään, joten kerroin sen olevan iso osa maani kulttuuria ja sanoin heille myös, että saunaan ei ole tarkotus viedä puhelimia… Koko saunasta ei löytynyt kiulua ollenkaan, ja jouduin heittämään löylyä sandaalilla. Tuntui silti oudolta istua saunassa Meksikossa, vaikka kokeilinkin jo muutama vuosi sitten Italiassa paikallista ”suomalaista saunaa”. 

Saatoin jo edellisessä kirjoituksessa mainita, mutta juuri ennen Acapulcon reissua koulun aktiviteettiviikon päätösjuhlissa tutustuin samassa koulussa neljättä semesteriä (vastaa Suomen lukion ykkösluokkaa) suorittavaan Claraan. Meistä tuli nopealla aikavälillä läheisiä. Olin nähnyt Claran vilaukselta aiemminkin koulun sivurakennuksen portaikossa soittamassa kitaraa parin kaverin kanssa aina silloin tällöin. Huomasimme heti, että meillä oli paljon samoja mielenkiinnonkohteita, kuten musiikki ja jalkapallo. Aloimme viettää aikaa toistemme kodeissa ja tutustuin myös Claran perheeseen: isä, äiti ja meitä kaksi vuotta vanhempi sisko ja kolme koiraa.

Muutaman viikon kuluttua siitä, kun olimme tutustuneet Clara kysyi, mikäli miulla olisi kiinnostusta liittyä bändiin nimeltä NOISE, joka heillä oli muutaman kaverin kanssa. Kaikki jotka tuntevat miut vähänkin saattavat tietää miten paljon oon viimevuosina erityisesti unelmoinut omistavani bändin tai olevani osa jotain bändiä ja tää tarjous osui just oikeaan kohtaan elämässäni. Taisi olla jo sitä seuraava päivä, kun kokoonnuimme ensimmäistä kertaa minä, Clara ja Claran hyvä ystävä Diego, joka soittaa sähkökitaraa taidokkaasti ja myös pianoa ja rumpuja hyvin. Muutaman päivän etsinnän jälkeen löysimme bändiin myös rumpalin. Rumpalin nimi on Leo ja hän on myös yksi Claran läheisimmistä ystävistä. Tällä kokoonpanolla soitimme huhtikuussa eräässä kauppakeskuksessa, treenasimme tunteja ja tunteja Claran kotona pienessä pihavarastossa ja lopulta päädyimme nauhoittamaan jopa studiolla.

Bändimme tekee myös covereita erilaisista 60- ja 70-luvuilla julkaistuista Meksikolaisista kappaleista ja populaarimusiikin tunnetuista biiseistä, mutta yritämme asettaa pääpainon omille biiseille. Mie ja Clara ollaan päälaulunkirjoittajat bändille, mutta myös Diegon tekstejä tullaan muuttamaan biiseiksi. Ensimmäinen kappale, joka tulee näkemään päivänvalon Spotifyssä on nimeltään "A Mi Lado" ( = minun vierelläni. )

Kirjoitin kappaleen muutamia kuukausia sitten jo ollessani Meksikossa. Tulemme nauhoittamaan samalla kokoonpanolla myös muutamia muita kappaleita. Laulun äänittäminen studiolla on ollut ihan pienestä asti miun yksi suurimmista unelmista, ja oli mahtavaa päästä tekemään siitä unelmasta totta nyt täällä Meksikossa ollessani.

A Mi Ladon tapauksessa nauhoitimme ensin pääkitaran, jolla saimme rytmin ja kompin. Sen jälkeen Clara soitti piano-osuudet, Leo rummut, Diego sähkökitaran ja lopuksi mie lauloin. Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että kappale tulee olemaan syntymäpäivälahja eräälle hyvälle ystävälleni Suomessa, jonka olen tuntenut alakoulun ensimmäisestä päivästä lähtien ja joka ”on ollut miun vierellä kaiken aikaa”, kuten biisissä sanotaan. Biisin tekeminen oli mahtavaa ja sen nauhoittaminen vielä mahtavampaa. En malta odottaa, että se julkaistaan vihdoin Spotifyhyn. Päivämäärästä ei ole vielä varmuutta mutta tulen julkaisemaan päivämäärän ja muuta tietoa Instagramiin @vanessaniemiig. Bändin ig-tilille tulemme julkaisemaan myös päivämäärän ja muuta tietoa. Bändiämme voi seurata instasta nimellä @__n01s3_ tai ihan vaan etsimällä nimellä Noise.

Musiikin lisäksi myös jalkapallo on ollut isossa osassa elämääni viimekuukausina. Pelaan Pachucassa joukkueessa nimeltä Necaxa. Meillä on lähiaikoina ollut pelejä joka viikonloppu ja treenataan 2 kertaa viikossa. Oon kehittynyt lähiaikoina paljon! Oon saanut myös paljon ystäviä joukkueesta.

Koko huhtikuun toukokuun puoliväliin asti kävin katsomassa kaikki Pachucan pelit, suurimman osan stadionilla. Yksi parhaita asioita Meksikossa on ehdottomasti futismatsit! Kun stadioni on aivan täysi ja ihmiset huutavat kannustushuutoja lempipelaajilleen ja joukkueelle, kun oma lempijoukkue tekee maalin ja kaikki nousevat seisomaan ja huutavat riemusta ja koko pelin ajan spekuloidaan, mitkä ovat vastustajan heikkoja kohtia ja miten puolustuksesta pääsisi helpoiten läpi ovat varmaan lempijuttujani peleissä. Mie oon myös saanut paljon ystäviä Tuzojen eli Pachucan joukkueen kannattajista ollessani ystävieni kanssa peliyleisössä.

Huhtikuussa myös vaihdoin perhettä. Jouduin sanomaan hyvästit perheelle, jossa olin asunut 4 kk ja jonka kanssa miulla oli muodostunut vahvin side tähän mennessä. Saman perheen kanssa olimme käyneet kahdesti Acapulcossa, viettäneet kymmeniä tunteja pelaten Güayaba- nimistä lautapeliä, matkustaneet yhdessä San Pedro-nimiseen pikkukylään muutamien tuntien päähän Pachucasta ja yhdessä hostäitini kanssa järjestäneet juhlia ja hostisäni kanssa käyneet lenkeillä ja ostoksilla aina silloin tällöin. Myös hostäidin kodista oli muodostunut miulle kuin toinen koti, sillä olin viettänyt siellä niin paljon aikaa kuukausien aikana. Kävimme usein myös yhdessä syömässä, erityisesti sunnuntaisin, jolloin meillä oli tapana koko perheen voimin mennä yhdessä lounaalle. Sovimme kuitenkin pitävämme yhteyttä viikottain ja näkevämme vielä ennen kuin mie palaan takaisin Suomeen.

Tällä kertaa oli hieman lyhyempi kirjoitus, sillä huhtikuussa ei itsessään tapahtunut niin paljon asioita. Toukokuun osa tulee olemaan sitten vähän pidempi, sillä siinä kerron vaihtarireissusta etelään. Toivon mukaan teillä Suomessa kaikki asiat ovat hyvin ja kesälomakin on ilmeisesti jo siinä vaiheessa alkanut kun tämä kirjoitus tulee ulos! :)

Saludos,

Vane

¡Qué estén muy bien!